Tasa-arvoista, toiveikasta Pridea!

Hyvää Pridea kaikille!

heart.jpg

Tasa-arvo ja kaikkien ihmisoikeuksien puolustaminen ovat olennaisia terveydelle ja mielenterveydelle. Syömishäiriöihin voi sairastua kuka vain - sukupuolesta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kulttuuritaustasta riippumatta. Tiedämme tutkimuksista, että syömishäiriöt ja kehonkuvaongelmat ovat yliedustettuja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kesken. Mm. syrjintä, vähemmistöstressi, kehodysforia ja kiusaaminen voivat vaikuttaa tähän. Stereotyypit ja stigma voivat myös vaikeuttaa hoitoon hakeutumista ja toipumista.

Terveydenhuollon ammattilaisena ajattelen, että meillä on aivan olennainen vastuu puolustaa kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia. Kaikki ihmiset tietenkin ansaitsevat tulla nähdyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin ovat, aivan täysin riippumatta sukupuolestaan ja seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja tarvittaessa saada omaan tilanteeseen sopivaa apua ja hoitoa.

Toivoa, rohkeutta, iloa ja tasa-arvoa toivottaen,

Monica

Tervetuloa osallistumaan tutkimukseen!

Lahjakas tuttuni, psykologi ja väitöskirjatutkija Emma Saure etsii osallistujia tärkeään ja kiinnostavaan tutkimukseen, jossa tutkitaan laihuushäiriöön liittyviä neuropsykologisia eli tiedon käsittelyyn liittyviä piirteitä (tunteiden tunnistamista, ajattelun joustavuutta, huomion kiinnittymistä yksityiskohtiin).

Tutkimus koostuu etukäteen täytettävistä lomakkeista ja tutkimuskäynnistä, joka kestää noin kaksi tuntia. Tutkimuskäynti sovitaan toteutettavaksi sinulle sopivaan ajankohtaan. Saat tutkimuksesta kirjallisen yhteenvedon sekä halutessasi tutkimuksen tuloksista voidaan keskustella myös puhelimitse. Tutkimuskäynti ja palaute ovat maksuttomia. Tutkimuksessa kertyvät tiedot ovat luottamuksellisia ja niitä käsitellään salassapitovelvollisuutta noudattaen, eikä tutkimuksesta voi tunnistaa yksittäistä henkilöä.

Jos olet ajankohtaisesti laihuushäiriötä tai epätyypillistä laihuushäiriötä sairastava 18–30-vuotias nainen, ja olet kiinnostunut tutkimuksesta, niin ota yhteyttä emma.saure@helsinki.fi tai 0443035828. Saat ennen osallistumispäätöstäsi vielä lisätietoa tutkimuksesta.

World Eating Disorders Action Day

Tänä World Eating Disorders Action Day:na toivotan kaikille mahdollisimman varhaista pääsyä järkevänhintaiseen, laadukkaaseen, empaattiseen, osaavaan hoitoon. Toivon päättäjiltä satsauksia syömishäiriöiden hoitoon ja tutkimukseen, ja asiaan liittyviin koulutuksiin jotta osaaminen leviäisi yhä laajemmin myös Suomessa.

Muistathan, että juuri sinä olet avun ja tuen arvoinen, ja että syömishäiriö on sairaus, josta todellakin voi toipua?

<3

/Monica

Terveisiä ICED:istä!

Times Square, jossa konferenssi pidettiin.

Times Square, jossa konferenssi pidettiin.

Hieman myöhäiset terveiset New Yorkista ja International Conference on Eating Disorders:ista (ICED) johon ilokseni sain osallistua maaliskuussa. ICED on maailman suurin syömishäiriökonferenssi, johon tänä vuonna osallistui yli 1400 ihmistä, 49 maasta. Hyvää ohjelmaa konferenssissa on aina valtavasti, myös päällekkäin, joten valitseminen on haaste! Itse kuuntelin tänä vuonna inspiroivia esitelmiä ja osallistuin workshopeihin mm. syömishäiriöistä ja kehonkuvasta LGBT-väestössä, hoidon pituudesta ja sen yhteydestä (tai ei-yhteydestä) vaikuttavuuteen, uudesta 10-kerran kognitiivisesta käyttäytymisterapiamallista ei-alipainoisille syömishäiriöpotilaille, tahdosta riippumattomasta hoidosta ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, pitkäaikaisen laihuushäiriön neuropsykologisesta profiilista, syömishäiriöiden biologiasta, hyväksymis- ja omistautumisterapiasta (HOT) laihuushäiriön hoidossa, sekä pitkäaikaisen ja vaikean laihuushäiriön erityiskysymyksistä.

 

Kaksi viimeistä teemaa ovat erityisen lähellä omaa sydäntäni. Kliinisessä työssäni syömishäiriöpotilaiden kanssa työskentelen paljon nimenomaan HOT:in avulla, ja vedän myös HOT-ryhmää HUS Syömishäiriöyksikössä ja olen myös vetänyt arvotyöpajaa Etelän-SYLI:ssä (näillä näkymin tulossa taas ensi vuonna!). HOT hoitomallina istuu mielestäni erittäin hyvin syömishäiriöiden hoitoon, sillä se keskittyy asioihin mitkä syömishäiriöissä usein ovat varsin keskeisiä: psykologisen joustavuuden lisäämiseen ja omien arvojen kirkastamiseen. Mikä on minulle oikeasti tärkeää, millaista elämää haluan pohjimmiltani elää, ja miten voin tulla joustavammin toimeen niiden tunteiden ja ajatusten kanssa mitkä heräävät, kun liikun kohti omien arvojeni mukaista elämää? HOT:ia on tutkittu ja todettu toimivaksi monen psykiatrisen häiriön hoidossa, mutta syömishäiriöiden hoidossa siitä on vasta seitsemän tutkimusta. Näiden tulokset ovat lupaavia, mutta selvää on, että tarvitsemme myös lisää systemaattista tietoa aiheesta. Workshopissa sain syventää osaamistani ja sain ilokseni paljon uusia vinkkejä kliiniseen työskentelyyn.

Toinen aihe, mikä minua erityisesti kiinnosti ICED:issä tänä vuonna, oli pitkäaikaiset ja vaikeat syömishäiriöt ja niiden hoito. Esitin konferenssissa kaksi posteria aiheeseen liittyen: ”Inpatient Treatment of Severe and Enduring Anorexia Nervosa” sekä “Developing a Specialized Outpatient Unit for Patients with Severe and Enduring Anorexia Nervosa - Experiences and Statistics from the First 14 Months of Operation”. Jälkimmäinen kertoi HUS Syömishäiriöyksikön uudesta pitkään sairastaneiden laihuushäiriöpotilaiden Pisara-yksiköstä, minkä kehittämisessä ja toiminnassa olen mukana. Olen todella iloinen, että sain mahdollisuuden esittää Pisaran toimintaa, sillä sen kehittäminen ja siellä työskenteleminen on minulle varsin tärkeä, merkityksellinen osa työkuvaani. Yhteenvetona, Pisara on hoitopaikka henkilöille, jotka ovat sairastaneet laihuushäiriötä (anoreksia nervosaa) vähintään kymmenen vuotta, jotka ovat saaneet siihen erikoissairaanhoidon hoitoa vähintään kolme kertaa aikaisemmin, joiden painoindeksi on vähintään ja 12 ja somaattinen tila vakaa, ja joilla itsellä on halu saada arkeensa apua ja tukea. Pisarassa ei ole ennalta määriteltyjä hoitotavoitteita, vaan tavoitteet määritellään yhdessä hoidon alussa. Hoito on joustavaa, potilaskeskeistä ja monimuotoista, yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Hoidon keskeinen tarkoitus on tukea ja parantaa elämänlaatua, sekä somaattisen voinnin säilyminen vakaana. Ajatuksena on, että myös vakavan sairauden kanssa elävä ihminen voi ja kuuluu saada apua, sekä mahdollisuuden työskennellä kohti parempaa elämää ja arkea itselle.

 

Posterini herätti ilokseni mielenkiintoa ja keskustelua kansainvälisten kollegojen kanssa. Useat toivat esille, että toivoisivat samankaltaista hoitomahdollisuutta omille pitkään sairastaneille potilailleen. Ainakin Ruotsissa, Australiassa ja Torontossa samankaltaista työtä tehdäänkin jo. Sain keskustella ja verkostoitua kollegoiden kanssa eri maissa jotka tekevät tutkimusta ja kliinistä työtä pitkään sairastaneiden syömishäiriöpotilaiden kanssa, mistä olen todella kiitollinen ja innostunut. Uskon, että yhteistyöllä voimme ymmärtää syömishäiriöiden pitkittymiseen liittyviä mekanismeja yhä paremmin, sekä kehittää yhä toimivampia, joustavampia, ihmisläheisempiä, näyttöön perustuvia hoitomalleja tälle potilasryhmälle. Tämä tuntuu todella innostavalta ja tärkeältä.

 

Tärkeänä teemana ICED:issä nousi myös esille toivo. Vaikka todennäköisyys toipua kokonaan pienenee mitä pidempään laihuushäiriö kestää, se on kuitenkin aina mahdollista. Tutkimukset ja ihmisten kokemukset osoittavat, että toipua voi vuosikymmenienkin jälkeen. Ajattelen itse, että toivon ylläpitäminen on yksi tärkeimpiä asioita vaikeidenkin sairauksien hoidossa. On mahdollista toipua. Ja myös tilanteissa, joissa ihminen ei toivu kokonaan, muutokset kohti parempaa vointia ja elämänlaatua ovat aina mahdollisia.

 

Valoa, inspiraatiota ja toivoa kevääseen toivottaen,

Monica

Minä postereideni edessä.

Minä postereideni edessä.

Rauhallista, lempeää Älä laihduta -päivää <3

Tänään vietämme Älä laihduta -päivää, kansainvälistä No Diet Day:tä. Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten perusteellisemmin, ja olen edelleen samaa mieltä: Älä laihduta, eiku ihan oikeasti. Laihduttaminen ei toimi, ja voisimme myös yhteiskuntana ja kulttuurina pohtia, miksi olemme niin fiksoituneita siihen, että sen pitäisi “toimia”?

Lempeää, hyvinvoivaa, hyväksyvää päivää teille kaikille.

<3

Monica

Ihanan Syömishäiriöliiton Ruokarauhan julistus.

Ihanan Syömishäiriöliiton Ruokarauhan julistus.

Podcast-vinkki!

Hei!

Lauri Nummenmaa,  Maps of Subjective Feelings

Haluaisin vinkata Yle Tiedeykkösen tunnesarjasta. Neliosaisessa sarjassa käydään läpi vihan, pelon, ilon ja surun funktioita, miltä tunteet tuntuvat kehossa, miten tunteiden kanssa voi tulla toimeen, ja mikä jokaisessa tunteessa on parasta. Tunteisiin erikoistunut psykologi Katja Myllyviita on ohjelmassa mielestäni todella hyvä, ja opin psykologinakin paljon.

Tunteet ovat keskeinen osa ihmisenä olemista, psyykkistä hyvinvointia ja, omaa työtäni ajattelen, myös syömishäiriöitä ja niistä toipumista. Omien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen, ymmärtäminen, käsittely ja säätely auttavat ymmärtämään itseä, omaa vointia, ja myös pääsemään eteenpäin omassa prosessissa.

Lämmin suositus, siis!

/Monica

Pisara, pitkään sairastaneiden poliklinikka

Dia1.jpg

Syksyllä 2018 esitin posterin Nordic Eating Disorder Conference:issa, eli pohjoismaalaisessa syömishäiriökonferenssissa, Reykjavikissa. Posterin aiheena oli Pisara, eli HUS Syömishäiriöyksikön poliklinikka pitkäaikaista ja vaikeaa laihuushäiriötä sairastaville potilaille. Nyt maaliskuussa sain mahdollisuuden esittää Pisaran toimintaa myös International Conference on Eating Disorders:issa (ICED), New Yorkissa. Olen todella kiitollinen että olen saanut kertoa Pisaran toiminnasta eri yhteyksissä, sillä sen kehittäminen ja siellä työskenteleminen on minulle varsin tärkeä, merkityksellinen osa työkuvaani ja lähellä sydäntäni. Koen todella tärkeäksi miettiä, miten voisimme kehittää parempia hoitomalleja tälle potilasryhmälle, ja toivon voivani osallistua tähän sekä tutkimus- että kliinisessä työssäni. Molemmissa konferensseissa aihe on herättänyt mielenkiintoa ja keskustelua kansainvälisten kollegojen kanssa, ja monet ovat kuvanneet, että toivoisivat samankaltaista hoitomahdollisuutta omille pitkään sairastaneille potilailleen. Ajattelin nyt postata ICED:in posterini myös tänne. Se on englanniksi, mutta suomeksi tietoa Pisarasta löytyy tästä.

Yhteenvetona, Pisara on polikliininen hoitopaikka henkilöille, jotka ovat sairastaneet laihuushäiriötä (anoreksia nervosaa) vähintään kymmenen vuotta, jotka ovat saaneet siihen erikoissairaanhoidon hoitoa vähintään kolme kertaa aikaisemmin, joiden painoindeksi on yli 12 ja somaattinen tila stabiili, ja joilla itsellä on halu ja toive saada apua ja tukea. Pisara aloitti toimintansa toukokuussa 2017. Pisaraa kehittäessämme saimme iloksemme mahdollisuuden tutustua Tukholman Eira-yksikön toimintaan, mikä myös on yksikkö pitkään syömishäiriötä sairastaneille henkilöille.

Pisarassa ei ole ennalta määriteltyjä hoitotavoitteita, vaan tavoitteet määritellään yhdessä hoidon alussa. Hoito on joustavaa, potilaskeskeistä ja monimuotoista, yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Ideana on kohdata ihminen siinä, missä hän on, ja pohtia yhdessä mikä parempi elämänlaatu voisi merkitä juuri hänelle. Tapaamiset voivat tapahtua vastaanotolla, mutta myös potilaiden toimintaympäristössä, esim. kotona, kahvilassa, kirjastossa… Hoidon keskeinen tarkoitus on tukea ja parantaa elämänlaatua, sekä somaattisen voinnin säilyminen vakaana.

Ajatuksena on, että myös vakavan sairauden kanssa elävä kuuluu saada apua ja tukea kohti parempaa, merkityksellisempää arkea. Syömishäiriö ei ole mikään rikos - myös pitkään sairastaneet ihmiset ansaitsevat hyvää, osaavaa hoitoa. Ja aina on toivoa. On mahdollista toipua pitkänkin sairastamisen jälkeen, ja vaikka ei toipuisikaan ihan kokonaan, jonkinlaiset muutokset kohti parempaa, rikkaampaa elämää ovat aina mahdollisia.

Miltä tällainen työskentely mielestäsi kuulostaa? Kerrothan jos on jotain mistä voin kertoa enemmän?

Valoa ja toivoa kevääseen,

Monica

Pitkään sairastaneiden ryhmä 27.2 ja Läheisten ilta 28.2

Hei! Saan tällä viikolla olla mukana monessa Etelän-Sylin toiminnassa, tervetuloa mukaan sinäkin.

  • Keskiviikkona 27.2 Pitkään sairastaneiden ryhmässä keskustelemme itsemyötätunnosta. Mitä se tarkoittaa, että kohtelee itseä hyvätahtoisesti, armollisuudella, ystävällisyydellä? Mitä se voisi tarkoittaa sinun elämässäsi?

  • Torstaina 28.2 Läheisten avoimessa vertaistukiryhmässä keskustelemme sairaudentunnosta ja muutosmotivaatiosta - mitä sinä läheisenä voit tehdä?

Lämpimästi tervetuloa!

Monica

Mentalisaatio ja syömishäiriöt - koulutuspäivä 26.4.2019

Hei sinä terveydenhuollon ammattilainen joka työskentelet syömishäiriöiden parissa, tervetuloa koulutuspäivään mentalisaatiosta syömishäiriöiden hoidossa. Suomen syömishäiriöyhdistys, jonka hallituksessa ilokseni olen mukana, järjestää koulutuspäivän mentalisaatiosta ja syömishäiriöistä: Minding the body. Mentalizing and eating disorders”.

Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta (“holding mind in mind”).  Kouluttajana toimii Bente Sommerfeldt, norjalainen erikoispsykologi ja psykoterapeutti, joka on yksi juuri ilmestyneen kirjan "Hunger – mentalization-based treatment for eating disorders" (2018) kirjoittajista. Kirja käsittelee mentalisaatiota syömishäiriöiden hoidossa. Bente toimii myös ammatillisena johtajana yksityisessä syömishäiriökeskuksessa Oslossa.

31ZWNbO-iML._SX321_BO1,204,203,200_.jpg

 Aika: Perjantai 26.4.2019 klo 10 – 16

Paikka: Psykiatriakeskus, Ahlfors-sali, Välskärinkatu 12, 00260 Helsinki

Hinta: 175 euroa

Luentomateriaalit pyritään kääntämään ja luennot tulkkaamaan suomeksi.

 

OHJELMA:

9.00 – 10.00       Ilmoittautuminen ja aamukahvi

10.00 – 12.00                  What is mentalizing? Eating disorders as self-disorders.

Eating disorders as clinical examples of impaired mentalizing.

12.00 – 13.00                  Lounas (omakustanteinen)

13.00 – 14.30                  Challenges in working with eating disorders.

The structure of treatment.  

14.30 – 14.45                  Iltapäiväkahvi

14.45 – 16.00                  Working with staff and patients.

Working with parents.

Clinical examples.

 

Ilmoittautumiset ennen 12.4 https://survey.abo.fi/lomakkeet/1913/lomake.html

 

 

Arvotyöpaja syömishäiriötä sairastaville

Olen ilokseni saanut mahdollisuuden pitää arvotyöpajaa syömishäiriötä sairastaville henkilöille Etelän-SYLI:ssä helmi-maaliskuussa, joten ajattelin postata infoa siitä tännekin. Olet tosi tervetullut mukaan!

“Mistä välität kaikista eniten? Mikä on juuri sinulle tärkeää ja merkityksellistä? Mitä kohti haluat suunnata? Mistä koostuu sinulle hyvä elämä?

Arvotyöpajassa työstämme omia arvojamme. Pohdimme, mikä on itselle tärkeää eri elämänalueilla, esimerkiksi ihmissuhteissa, vapaa-ajalla ja hyvinvoinnin kannalta. Arvot ovat ikään kuin kompasseja, jotka ohjaavat valintojamme ja tekojamme. Kukaan meistä ei ole koskaan ”valmis” arvojemme kanssa – ne elävät jatkuvasti ja ovat suunta, eivät lopputulos. Työpajassa mietimme, millaisia konkreettisia askeleita kohti itselle tärkeää voisi ottaa: miten itseä voisi kohdella paremmin, millaiset teot voisivat tukea omaa toipumista ja hyvinvointia? Pohdimme myös keinoja tulla toimeen niiden ajatusten ja tunteiden kanssa, mitkä saattavat herätä, kun tekee asioita uudella tavalla.

Cause.jpg

Työpaja perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, jota käytetään syömishäiriöiden hoidossa. Omien arvojen työstäminen on usein avuksi, kun kaipaa tukea, rohkeutta ja suuntaa muutosten tekemiseen.

Työpajassa työskennellään sekä itsenäisesti että yhdessä keskustellen. Luottamuksellisuus, turva ja toistemme kunnioittaminen ovat työskentelyn lähtökohdat. Valitset tietenkin itse, mitä kerrot itsestäsi ja ajatuksistasi ryhmässä.

Työpajan ohjaaja Monica Ålgars on psykologi, psykoterapeutti ja tutkija, joka on erikoistunut syömishäiriöihin ja kehonkuvaan. Monica työskentelee sekä nuorten että aikuisten syömishäiriötä sairastavien henkilöiden kanssa. Hän on ohjannut hyväksymis- ja omistautumisterapian ryhmiä syömishäiriötä sairastaville, ja on erityisen kiinnostunut elämälaadun, toivon ja muutosrohkeuden tukemisesta.

Työpaja pidetään Etelän-SYLI ry:n toimistolla Kaapelitehtaalla lauantaisin 23.2. ja 2.3. klo 10.00-12.30. Ilmoittautumiset työpajaan: suvi.ala-venna(at)etelansyli.fi. Työpajan hinta yhdistyksen jäsenille 5€, ei-jäsenille 7€.

Lämpimästi tervetuloa!”

Vapaita aikoja/Lediga tider

Ajattelin ilokseni kertoa, että minulla on vapautumassa muutamia vapaita aikoja lyhytterapiaan, neuvonta-, tuki- ja konsultaatiokäynneille, sekä ahminnan hallinan sparriin. Lyhytterapiassa tavallisesti työstetään määriteltyä teemaa tai ongelmaa. Omalla vastaanotollani tällaiset teemat usein liittyvät esimerkiksi syömiseen, kehonkuvaan, muutosvalmiuden ja muutosrohkeuden vahvistamiseen, tunnetyöskentelyyn, arvotyöskentelyyn, tai itsetuntoon ja minäkuvaan. Ahminnan sparrissa (5 kertaa) vahvistetaan riittävää ja säännöllistä syömistä, työstetään syömiseen liittyvien tunteita ja ajatusmalleja, sekä harjoitellaan tietoisen läsnäolon ja tietoisen syömisen taitoja. Myös videovälitteiset etävastaanotot ja etäterapia onnistuvat hyvin.

Olethan yhteydessä, jos sinulla on jotain kysyttävää, tai jos uskot että näistä voisi olla sinulla apua ja hyötyä.

Noux/Nuuksio, 2018

Noux/Nuuksio, 2018

Och samma på svenska - i början av nästa år har jag några lediga tider till korttidsterapi, en fem gångers intervention för dig som har problem med hetsätning, samt konsultations- och stödtider. Hör gärna av dig om du har frågor, eller om jag med hjälp av dessa kan hjälpa dig.

Lämpöä ja valoa kaamokseen,

Monica

Maria och demonen - om ätstörningar hos vuxna

På Yle Arenan finns en väldigt fin och gripande dokumentär om Maria, 46 år, som lider av anorexi. Dokumentären heter Maria och demonen, och är gjord av Jan-Olof Svarvar. Jag rekommenderar den varmt, den lyfter fram viktiga ämnen som det tyvärr inte talas så mycket om: långvariga ätstörningar, och ätstörningar hos vuxna. Ätstörningar är vanligast hos ungdomar och unga vuxna, vilket gör att en stor del av både forskning och behandling är inriktad och baserad på denna grupp. Men ätstörningar drabbar också äldre vuxna, och det är jätteviktigt att även detta lyfts fram. Ätstörningar i vuxenålder kan handla om att en insjuknat i yngre ålder och att sjukdomen fortsatt; att en tidigare insjuknat och tillfrisknat, men sjukdomen blossar upp igen; eller att en insjuknar för första gången i vuxenålder. Svåra livshändelser, livsförändringar,  kroppens förändringar i samband med t.ex. att få barn eller då en blir äldre är exempel på faktorer som kan påverka eller utlösa insjuknandet. 

Bild: Olof Film

Bild: Olof Film

Maria och demonen skildrar skickligt och finstämt anorexins ambivalens, smärtsamhet och komplexitet. Att veta, förnuftsmässigt, vilka förändringar som behövs för att bli frisk, och hur svårt det kan vara att tillämpa denna vetskap på sig själv. Att vilja bli frisk, och samtidigt vara livrädd för det. Svårigheten att bryta inrutade och kanske också tvångsmässiga vanor, även om en vill. Men också hoppet, kämparglöden, att resa sig upp, om och om igen. Maria beskriver också många av de psykologiska aspekter jag skrivit om tidigare: rutiner, tvångsmässighet, behov av kontroll, och hur sjukdomen nästlat sig in i hennes upplevelse av sig själv. Hon beskriver även personlighetsdrag, vilket vi vet att har ett samband med risken för att insjukna i ätstörningar , och även kan påverka tillfrisknandeprocessen. Även traumatiska händelser är riskfaktorer för att insjukna.

Dokumentären visar också hur tung och svår denna sjukdom ofta är för hela familjen, och samtidigt vilket oerhört värdefullt stöd familj och nära är. Trots det svåra och smärtsamma, finns det också mycket hopp och värme i filmen. Jag önskar Maria och hennes familj allt gott, och skickar så gott jag kan ljus, värme, hopp och styrka härifrån Helsingfors upp till dem i Vasa.

/Monica

ps Tekstitys myös suomeksi!

Pitkään sairastaneiden läheisten vertaistuki-ilta - tervetuloa

Lämpimästi tervetuloa, välkommen, Etelän-SYLI:n Läheisten avoimeen vertaistukiryhmään, torstaina 18.10.2018 klo 18-20, Helsingin Kaapelitehtaalla. Teemana on pitkään sairastaneiden nuorten ja aikuisten läheisten tukeminen, aihe mikä on lähellä sydäntäni sillä olen viimeisen kahden vuoden aikana työskennellyt paljon pitkään sairastaneiden syömishäiriöpotilaiden kanssa HUS Syömishäiriöyksikön Pisara-poliklinikalla. Toivon, että vertaistukiryhmässä voimme yhdessä pohtia, miten läheisenä voisi mahdollisimman hyvin pitää huolta myös omasta jaksamisesta, toivosta ja voimavaroista, tilanteessa jossa rakkaan ihmisen sairaus on pitkittynyt.

Läheisten avoin ryhmä on tarkoitettu niin vanhemmille, puolisoille, ystäville kuin sisaruksillekin. Vertaisohjaajana toimivilla läheisillä on oma kokemus sairastavan rinnalla kulkemisesta. Ryhmä on maksuton eikä ilmoittautumista tarvita.”

Tervetuloa! <3

Minkä tarkoituksen syömishäiriö täyttää?

Aikaisemmin tällä viikolla olin mukana työpaikkani HUS Syömishäiriöyksikön läheisten illassa, alustamassa illan teemaa: Minkä tarkoituksen syömishäiriö täyttää? Syntyi todella arvokasta keskustelua, ja jäin pohtimaan tätä asiaa, sillä se on tärkeä, iso kysymys sekä sairastumisen että toipumisen kannalta. Syömishäiriöihin liittyy monenlaisia tekijöitä, mukaan lukien biologiset tekijät ja yhteiskuntaan/kulttuuriin liittyvät seikat, mutta sen lisäksi syömishäiriöllä ja sen oireilla on usein sairastuneelle myös psykologisia merkityksiä.

Tunteet

Yksi aivan keskeinen teema on tunteet. Syöminen ja tunteethan ovat yhteydessä toisiinsa: tunteet voivat vaikuttaa syömiseen, ja syöminen voi vaikuttaa tunteisiin. Syömishäiriöissä, oireet kuten syömisen rajoittaminen, ahminta, oksentaminen, tai pakonomainen liikunta toimivat usein yrityksinä säädellä vaikeita tunteita. Tutkimuksista tiedämme, että tunteiden tunnistaminen, säätely, käsittely ja ilmaisu usein on haastavaa syömishäiriöitä sairastaville ihmisille. Ahminta voi olla tapa/yritys säädellä esim. stressiä, yksinäisyyttä, ahdistusta tai surua. Syömisen rajoittaminen voi olla tapa/yritys säädellä ahdistusta tai epämääräistä pahaa oloa, tai yritys turruttaa, välttää tai työntää pois vaikeita tunteita. Syömisen ja ravitsemustilan korjaaminen myös usein herättävät ahdistusta, mikä voi vaikeuttaa toipumista ellei ole riittäviä keinoja kohdata, käsitellä ja säädellä sitä.

Kontrolli, huolenpito, identiteetti

Syömishäiriöoireet voivat myös toimia yrityksinä viestiä huomion, avun, huolenpidon tarpeesta, jos sitä on vaikeaa ilmaista sanojen avulla. On tavallista, että avun pyytäminen tuntuu vaikealta, tai ettei oikein tunnistakaan omia tarpeitaan. Miten uskaltaisin kertoa, etten pärjää yksin? Näkeekö kukaan että minulla on vaikeaa, että tarvitsen tukea ja apua, ellei se näy kehossani? Syömishäiriö on usein myös yritys saada tai ylläpitää kontrollin ja turvan kokemuksia, ja ajatus arjesta ilman syömishäiriötä saattaa tuntua kaoottiselta ja turvattomalta. Ajan myötä syömishäiröön liittyvät tavat ja rutiinit usein myös syvenevät, ja niiden haastaminen ja muuttaminen voi tuntua sekä vaikealta että pelottavalta. Jos syömishäiriö pitkittyy, se voi lisäksi alkaa nivoutua identiteettikokemukseen, niin ettei tiedä kuka olisi ilman sitä. Miten näkisin itseni, miten muut suhtautuisivat minuun? Syömishäiriö voi myös olla yritys paeta aikuistumista ja sen koettuja vaatimuksia ja vastuuta, jos ne tuntuvat itselle vaikeilta tai jopa ylivoimaisilta. On myös tavallista, että syömishäiriöihin liittyy alhainen itsetunto ja vaikeuksia suhtautua itseensä myötätuntoisesti, ja joskus jopa pohtii, ansaitseeko toipumista, parempaa elämää? (Spoiler alert: ansaitset, todellatodellakin.)

Ristiriitaisuus

Muun muassa edellä kuvatuista syistä, suhde syömishäiriöön ja siitä toipumiseen on usein syvästi ristiriitainen. Toisaalta tunnistaa, mitä syömishäiriö vie itseltä ja miten se kaventaa elämää, heikentää toimintakykyä ja jaksamista, sekä huonontaa elämänlaatua. Saattaa ymmärrettävästi olla todella väsynyt elämään sairauden kanssa, ja toivoa että pääsisi siitä vapaaksi. Toisaalta voi pelottaa päästää irti, tehdä muutoksia, toipua; sillä silloin ei ehkä tiedä miten tulisi toimeen vaikeiden tunteiden tai oman kehonsa kanssa, ei tiedä kuka tai millainen ihminen olisi, eikä tiedä miten jäsentäisi arkeaan turvallisen tuntuiseksi. Voi myös olla vaikeaa kuvitella omaa elämää terveenä, ilman syömishäiriötä.

Toipumisen psykologia

Hyvä uutinen on, että tässä kuvailtuja teemoja ja haasteita onneksi voi työstää. Niiden kanssa voi päästä eteenpäin, solmuja voi avata ja pelkoja kohdata, on mahdollista löytää uusia tapoja suhtautua itseensä ja maailmaan. Syömisen ja ravitsemustilan korjaaminen toki on avaintekijä ja hoidon alussa pääfokus toipumisessa, ja luo pohjan myös psykologiselle työskentelylle. Sen lisäksi ajattelen itse, että ainakin nämä psykologiset teemat ovat tärkeitä toipumisprosessissa kokonaisuudessaan:

Töölö, 2018

Töölö, 2018

  • Löytää ja opetella uusia tapoja tunnistaa, kohdata, sietää, säädellä, käsitellä ja ilmaista tunteitaan.

  • Työstää ja saada lisäymmärrystä omaan elämänhistoriaansa, mukaan lukien niitä asioita mitkä ovat olleet mukana vaikuttamassa omaan sairastumiseen.

  • Harjoitella ja vahvistaa joustavuutta, haastaa tapoja ja rutiineja.

  • Tunnistaa omia ajatusmallejaan, työstää niitä ja saada niihin enemmän etäisyyttä, ja löytää uusia, armollisempia, joustavampia tapoja suhtautua itseensä.

  • Oppia tunnistamaan ja ilmaisemaan omat tarpeensa ja rajansa.

  • Rakentaa ja vahvistaa tervettä itsetuntoa ja identiteettiä.

  • Uskaltaa toivoa ja kuvitella omaa tulevaisuutta, suunnata eteenpäin kohti elämää ilman syömishäiriötä.

Miltä tämä sinusta kuulostaa?

Toivoa, rohkeutta, itseymmärrystä toivottaen <3

Monica

Jooga tukena syömishäiriöstä toipumisessa

Hei pääkaupunkiseutulainen, huomasitko Etelän-SYLI:n joogatunnit (Lempeää joogaa - kiitollisuushetkiä kehollesi) mitkä alkavat tänään, eli keskiviikkona 5.9? Syksyn tuntien teemat kiitollisuus, kehotietoisuus, hyväksyntä ja lempeys kuulostavat mielestäni todella hyviltä.

mandalapeace.png

Ilahdun tästä siksi, että osa omista asiakkaistani ja potilaistani ovat kuvanneet, miten lempeä jooga ja meditaatio ovat auttaneet heitä toipumisprosessissa. Ilahdun myös siksi, että olen itse saanut joogasta paljon iloa, tukea ja rauhaa stressaavina aikoina elämässäni (nyt en ole harrastanut liikuntaa jossa nojataan käsille sen jälkeen kun viime talvena liukastuin ja mursin käteni, mutta tätä kirjoittaessani ilokseni havahduin siihen, että käsi jo varmasti kestäisi rauhallista joogaan paluuta, yay!). Ja, ilahduin lisäksi siksi, että  tieteelliset tutkimukset viittaavat siihen, että joogasta voi olla apua syömishäiriön toipumisprosessissa. Pienessä satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa, aikuisia naisia joilla oli ahmimishäiriö tai määrittämätön syömishäiriö satunnaistettiin joko 11-viikkoiseen joogaohjelmaan tai verrokkiryhmään. Joogaohjelma koostui kehotietoisuudesta, liikkeistä, hengitysharjoituksista, meditaatiosta ja rentoutumisesta. Joogaryhmään osallistuneilla naisilla, syömishäiriöoireet vähenivät enemmän kuin verrokkiryhmässä. Toisessa tutkimuksessa, eri syömishäiriöitä sairastavia nuoria satunnaistettiin joko tavanomaiseen hoitoon tai tavanomaiseen hoitoon ja 8-viikkoiseen joogaohjelmaan. Joogaohjelmaan osallistuneiden nuorten syömishäiriöoireet vähenivat enemmän kuin muiden. Joogaa harrastavat naiset ovat myös kuvanneet, että jooga vaikuttaa heidän kehonkuvaansa ja kehosuhteensa positiivisesti. Toisessa tutkimuksessa, ahminnasta kärsivät naiset kuvasivat, että jooga vaikutti heidän syömiseensä ja suhteeseensa ruokaan myönteisesti.

Tutkimukset tietenkin aina perustuvat ryhmien keskiarvoihin, ja mehän (onneksi!) olemme kaikki yksilöitä. Yllä kuvaillut tutkimukset ovat myös pieniä, eli lisätutkimuksia kaivataan. Oleellista myös on kuunnella ja kunnioittaa omaa jaksamista ja terveydentilaa - rankat, vaativat joogatunnit (kuten joissain paikossa on tarjolla) ei ole paikallaan kun vielä toivut. 

Ei siis ole taattua, että juuri sinä joka luet tämän hyödyt joogasta tai edes pidät joogasta, tai että kaikki joogamuodot ovat sinulle sopivia juuri nyt. Se on tietysti enemmän kuin ok! Meillä on kaikilla oma tiemme, ja toipuminen, kehosuhde, rentoutuminen ja läsnäolo tulevat monessa muodossa. On kuitenkin mielestäni hienoa, että lempeä, rauhallinen, hidas jooga voi tarjota lisätukea ja apua omaan kehosuhteeseen, kehossa olemiseen, itsensä kunnioittamiseen ja itsestään huolehtimiseen. Jos tuntuu, että haluat kokeilla, nyt olisi oiva mahdollisuus.

Lisäinfoa tästä! Tunnit ovat maksuttomia, ilmoittautumiset jokaiselle tunnille erikseen.

Lopuksi vielä lause, minkä kerran kuulin joogatunnilla ja mikä jäi minulle tärkeäksi: Lattia kantaa, sinun ei tarvitse.

Kehorauhaa toivottaen,

/Monica

 

 

Kirjavinkki - Pysäytä tunnesyöminen

tunnesyöminen book.jpg

Ystäväni ja kollegani Katarina Meskasen kirja "Pysäytä tunnesyöminen" on ilmestynyt! Lämmin suositus kaikille, jotka pohtivat tunteidensa ja syömisensä yhteyttä, etsivät ulospääsyä laihduttamisen ja ylensyömisen noidankehästä, ja etsivät sallivampaa, lempeämpää suhtautumista itseensä, tunteisiinsa ja syömiseensä. Nämä ovat niin hurjan tärkeitä, olennaisia teemoja, ja tuntuu tosi hienolta voida nyt vinkata tästä kirjasta omille asiakkaille, potilaille ja juuri sinulle joka ehkä luet tämän.

"Kirja tarjoaa ymmärtävän lähestymistavan tunnesyömisen syihin sekä paljon omakohtaista pohdittavaa. Samalla se antaa runsaasti konkreettisia, ratkaisukeskeisiä harjoituksia sekä täydennettäviä liitteitä, kuten itsehavainnointilomakkeen ja tunteiden lokikirjan."

Olen tosi iloinen ja ylpeä, että olen itsekin saanut olla mukana pienessä osiossa kirjassa. Kirjoitan muutamia ajatuksia kehonkuvasta, mm. itseäsi kannustamisesta, kehopuheeseen vaikuttamisesta sekä näkökulman vaihtamisesta.

Voit tilata kirjan tästä!

Lempeitä lukuhetkiä ja syvempää itseymmärrystä toivottaen <3

/Monica

Valmistun pian psykoterapeutiksi/Jag är klar med mina psykoterapeutstudier!

dog.png

Syy blogini hiljaisuuteen sekä hehkutus-otsikkoon on, että olen ollut tosi kiireinen nelivuotisten psykoterapeuttiopintojeni loppuspurtin kanssa. Mutta nyt kaikki opintopisteet, lopputyö, seminaarit, asiakastunnit ja työnohjaus ovat kasassa! Jos byrokratia suo, saan siis lähikuukausien aikana psykoterapeutin paperit sekä Kelan kuntoutuspsykoterapian palvelutuottajan oikeudet. Olen innoissani, kiitollinen koulutuksesta ja hieman haikea sen päättymisestä, sekä vähän väsynyt. Nyt ajattelin siis ottaa hieman iisimmin, syödä paljon jäätelöä, hengailla merenrannoilla, lukea ei-ammattiin-liittyviä hömppäkirjoja ja pian lomaillakin. Mutta sitten palaan pian tänne blogiin, on nimittäin vaikka miten paljon asioita, mistä haluan kirjoittaa. Ihanaa, iloista alkukesää!

Orsaken till tystnaden här samt den aningen ivriga rubriken är att jag varit upptagen med min 4-åriga psykoterapiutbildnings slutspurt. Men nu är den över, och om byråkratin funkar smidigt får jag snart min psykoterapeutbehörighet samt Fpa-rättigheter. Hurra! Nu ska jag vila lite och äta en massa glass, men sedan återkommer jag snart. Ha en riktigt fin försommar!

<3

Monica

Ihanaa tanssin, liikkeen, levon päivää

Tänään vietetään kansainvälistä tanssin päivää. Itse lepään sohvalla, sillä kyynärpääni leikattiin aikaisemmin tällä viikolla, mutta mietin tanssia ja sen roolia omassa elämässäni, ja myös muiden. Itselleni tanssi on aikuisiässä ollut ilon, lempeyden, voiman, luovuuden, rentoutumisen ja vapauden tunteen lähde. Tanssin myös lapsena ja nuorena, mutta vasta muutaman vuoden tauon jälkeen sain siitä oikeasti suurta iloa. Ei minusta koskaan tule ammattitanssijaa, grand battementeni eivät ole kovin korkeita, en todellakaan osaa seisoa käsilläni tai mennä spagaattiin - mutta ei se haittaa! Tanssi on minulle tapa olla todella, todella läsnä kehossani, kuunnella sitä, olla siinä onnellinen.

Tiedän kuitenkin, että tanssi voi myös olla vaikea, kivulias, vaativa, täydellisyyttä korostava ja ankara laji. Tanssin harrastajilla ja ammattilaisilla on kohonnut riski kärsiä syömiseen ja kehonkuvaan liittyvistä ongelmista ja sairastua syömishäiriöihin. Tämän näen säännöllisesti myös omassa työssäni syömishäiriöiden parissa — tanssiharrastukseen tai -opintoihin voi liittyä hurjia paineita, perfektionismia, vertailua toisiin, kilpailua ja vaativuutta, mitkä usein ovat olleet mukana vaikuttamassa syömishäiriöön sairastumiseen. 

Tosi tärkeää onkin, millainen ilmapiiri tanssikouluissa ja -tunneilla on, ja miten opettajat suhtautuvat oppilaisiinsa. Onneksi tanssin maailmassa keskustellaan yhä enemmän aiheesta ja tiedostetaan yhä paremmin, että tanssijoiden säännöllinen ja riittävä syöminen on aivan keskeinen asia, että tunneilla käytetyllä sanoilla on merkitystä, että itsetuntoa ja positiivista kehonkuvaa kuuluu tukea, ja miten tärkeää on, että tanssija joka kärsii syömiseen liittyvistä ongelmista saa apua mahdollisimman nopeasti. Tanssin kuuluu olla erilaisten kehojen ja liikkeiden osaamisen, upeuden, voiman ja luovuuden ylistämistä! Ei kenenkään vartalon latistamista, dissaamista tai heikentämistä.

stumble.jpg

Itse uskon, että tanssi voi olla eheyttävää, voimaannuttavaa ja läsnäolevaa, kaikenkokoisille ja -muotoisille kehoille (paitsi tietenkin silloin, jos keho on fyysisesti heikko ja tarvitsee lepoa!). Liikkeen kautta voimme saada yhteyden itseemme ja ilmaista tunteitamme, ilman sanoja. Voisitko sinä saada iloa tanssista? Zumbasta, lempeästä aikuisbalettitunnista, kesän lavatanssista, reggaeton-sheikkailusta, olkkarissa lempibiisin ajan improilusta? Ilman mitään paineita siitä, että pitäisi näyttää tietynlaiselta tai saavuttaa mitään tiettyä? Ihan vain siksi, että kehosi on mahtava ja sen liikkeissä voi olla hyvä olla. Tai jos kehosi on viime aikoina tanssinut tarpeeksi tai liikaakin, voisitko antaa sille tänään lepoa?

Ihanaa tanssin, liikkeen, levon päivää! <3

/Monica

ps Välillä saa ja kuuluukin kompastua.

Minä ja muut - syömishäiriö ja sosiaaliset suhteet

Toissapäivänä sain ilokseni olla mukana Etelän Sylin pitkään sairastaneiden illassa keskustelemassa syömishäiriöstä ja sosiaalisista suhteista. Syntyi tärkeää keskustelua tärkeästä aiheesta, ja olen tosi kiitollinen että sain mukana olla kuuntelemassa ja oppimassa.

Sosiaaliset suhteet kuuluvat ihmisyyden tärkeimpiin asioihin. Meillä ihmisillä on syntymästä asti sisäänrakennettu tarve kiintymykselle, turvalle, läheisyydelle ja hyväksynnälle. Meistä tulee me suhteessa muihin ihmisiin, ja ihmissuhteet (kuten suhde eläimiinkin) voivat antaa meille turvaa, iloa ja yhteenkuuluvuutta.

you-not-alone-motivation-quote-vector-typography-poster-hand-lettering-calligraphy-54312332.jpg

Syömishäiriö ja ihmissuhteet liittyvät usein toisiinsa. Ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat voivat vaikuttaa syömishäiriöön sairastumiseen. Tiedetään, että esimerkiksi koulukiusaaminen, perheongelmat, yksinäisyys tai traumaattiset kokemukset voivat lisätä riskiä sairastua syömishäiriöön.

Syömishäiriö vaikuttaa usein myös ihmissuhteisiin. Syömishäiriöoireisiin liittyy monesti salailua, häpeää ja vetäytymistä, mikä voi johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyteen. Syömishäiriö sitoo usein myös paljon energiaa ja aikaa, jolloin voimavaroja jää vähemmän esim. kavereille, hengailulle, hauskanpidolle, perheen ja sukulaisten tapaamiselle. Sosiaaliset tilanteet joihin liittyy ruokaa ja syömistä voivat myös tuntua niin haastavilta, että niitä välttää. Kehonkuvaan liittyviin ongelmiin, energian vähenemiseen ja hormonitasapainon häiriintymiseen liittyy usein myös seksuaalista haluttomuutta ja/tai vetäytymistä intiimistä suhteista. Läheiset ihmiset saattavat lisäksi kokea hämmennystä, pelkoa, huolta, avuttomuutta, syyllisyyttä ja turhautumistakin syömishäiriön edessä, mikä voi vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteesiin.

Toisaalta läheiset ihmiset ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat usein varsin tärkeitä toipumisprosessissa. Perhe, ystävät ja kumppani voivat antaa tukea, kuunnella ja tukea hoitoon hakeutumisessa. Perheellä ja läheisillä on myös usein tärkeä rooli hoidossa. Tärkeää on kuitenkin tietenkin muistaa, että läheiset eivät ole hoitohenkilökuntaa. Toinen tärkeä rooli mikä läheisillä on, onkin auttaa pitämään kiinni “tavallisesta elämästä”, maailmasta syömishäiriön ulkopuolella. Ystävien ja sisarusten kanssa voi tehdä ihan muita asioita, pitää hauskaa, harjoitella tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen, tai vain olla yhdessä.

Uskallatko pyytää apua ja tukea läheisiltäsi kun tarvitset sitä? Muistathan, että olet tuen ja yhteenkuuluvuuden arvoinen? Että ansaitset tulla kuulluksi? Että voit ottaa tukea vastaan ystäviltäsi, kumppaniltasi ja perheeltäsi, ja toisessa yhteydessä sitten tukea, auttaa ja kuunnella heidän murheitaan?

Myös Syömishäiriöliitto tarjoaa monenlaista sosiaalista tukea sekä syömishäiriöön sairastuneille että heidän läheisilleen. Chatissa voit keskustella anonyymisti, tai voit saada sähköpostivertaistukea. Alueelliset jäsenyhdistykset järjestävät paljon vertaistukitoimintaa. Etelän Syli järjestää mm. vertaiskaveritoimintaa, erilaisia keskustelu- ja vertaistukiryhmiä ja perjantailounasta.

Et ole yksin. <3

/Monica