Ta hand om sig själv

Pitkään sairastaneiden ryhmä 27.2 ja Läheisten ilta 28.2

Hei! Saan tällä viikolla olla mukana monessa Etelän-Sylin toiminnassa, tervetuloa mukaan sinäkin.

  • Keskiviikkona 27.2 Pitkään sairastaneiden ryhmässä keskustelemme itsemyötätunnosta. Mitä se tarkoittaa, että kohtelee itseä hyvätahtoisesti, armollisuudella, ystävällisyydellä? Mitä se voisi tarkoittaa sinun elämässäsi?

  • Torstaina 28.2 Läheisten avoimessa vertaistukiryhmässä keskustelemme sairaudentunnosta ja muutosmotivaatiosta - mitä sinä läheisenä voit tehdä?

Lämpimästi tervetuloa!

Monica

Valmistun pian psykoterapeutiksi/Jag är klar med mina psykoterapeutstudier!

dog.png

Syy blogini hiljaisuuteen sekä hehkutus-otsikkoon on, että olen ollut tosi kiireinen nelivuotisten psykoterapeuttiopintojeni loppuspurtin kanssa. Mutta nyt kaikki opintopisteet, lopputyö, seminaarit, asiakastunnit ja työnohjaus ovat kasassa! Jos byrokratia suo, saan siis lähikuukausien aikana psykoterapeutin paperit sekä Kelan kuntoutuspsykoterapian palvelutuottajan oikeudet. Olen innoissani, kiitollinen koulutuksesta ja hieman haikea sen päättymisestä, sekä vähän väsynyt. Nyt ajattelin siis ottaa hieman iisimmin, syödä paljon jäätelöä, hengailla merenrannoilla, lukea ei-ammattiin-liittyviä hömppäkirjoja ja pian lomaillakin. Mutta sitten palaan pian tänne blogiin, on nimittäin vaikka miten paljon asioita, mistä haluan kirjoittaa. Ihanaa, iloista alkukesää!

Orsaken till tystnaden här samt den aningen ivriga rubriken är att jag varit upptagen med min 4-åriga psykoterapiutbildnings slutspurt. Men nu är den över, och om byråkratin funkar smidigt får jag snart min psykoterapeutbehörighet samt Fpa-rättigheter. Hurra! Nu ska jag vila lite och äta en massa glass, men sedan återkommer jag snart. Ha en riktigt fin försommar!

<3

Monica

What Anaïs said

"My mission, should I choose to accept it, is to find peace with exactly who and what I am. To take pride in my thoughts, my appearance, my talents, my flaws, and to stop this incessant worrying that I can’t be loved as I am."

— Anaïs Nin (1903 - 1977)

 

Ja sitten vielä pieni muistutus siitä, että sinä et ole yksin tämän mission kanssa, et ole yksin tällä matkalla. Ja siitä, että tämän tehtävän hyväksyminen ei ole mustavalkoinen joko-tai-juttu ("joko löydän itseni kanssa täydellisen rauhan tai peli on menetetty"), ei, vaan pieniä askelia kohti suurempaa lempeyttä, hyväksyntää ja itseäsi hyvin kohtelemista. Joskus tulee takapakkia, joskus harppauksia eteenpäin. Joskus on vaikeampaa, joskus helpompaa. Se on täysin ok, sellaista on olla ihminen. Mutta kyllä, sinä voit ja ansaitset olla ylpeä ajatuksistasi, kehostasi, kyvyistäsi, säröistäsikin. Ja sinua voi ja tulee rakastaa sellaisena kuin olet, as you are.

Hyväksyvää, rauhaa kohti liikkuvaa viikkoa toivottaen <3

/Monica

Viktigt att tala om hetsätning

Tips tips tips, denna radiodokumentär/podcast om hetsätning av Anne Hietanen. Anne berättar med värme, klokhet, medmänsklighet och hopp om sitt insjuknande, känslorna och tankarna bakom och kring sin ätstörning, samt om sin behandling, processen för att bli frisk och sitt tillfrisknande. Jag har fått äran att vara med på ett litet hörn också.

tree.jpg

Det är så viktigt att tala om hetsätning! Hetsätningsstörning är den vanligaste ätstörningen, men likväl den det kanske talas minst om. Ofta hör svår skam, skuld och hemlighållande samman med hetsätning. Att sätta ord på, tala om och inte vara ensam med sin ätstörning är första steget mot att börja utmana skammen, slå hål på hemlighållandet och därmed också våga söka hjälp och kunna börja må bättre.

Om du lider av hetsätning vill jag (liksom i programmet) tipsa dig om detta egenvårdsprogram: Bli fri från hetsätning. Det är ett bra första steg mot att förstå dina symptom bättre, och få ett mer balanserat förhållande till mat och ätande, samt känslorna och tankarna och de onda cirklar av bantning och hetsätande som ofta är med och upprätthåller ätstörningen. Om du behöver mer hjälp utöver egenvårdsprogrammet kan du också söka mer hjälp via t.ex. din studie- eller arbetshälsovård, eller via din egen hälsovårdscentral. Det finns hjälp att få, och det går att bli frisk.

Ta hand om dig <3

Monica

ps Jos sinä joka luet tämän koet että suomi sittenkin on vahvempi kielesi, niin itsehoito-ohjelma Irti ahminnasta löytyy suomeksi tästä.

Hei, don't "detox"

Näin joulun ja uuden vuoden välissä tässä tulee pikku muistutus siitä, että instagramtyypit ja naistenlehtien artikkelit voivat sanoa mitä haluavat, mutta sinun ei todellakaan tarvitse "detoxata", "puhdistaa kehoasi", "poistaa kuona-aineita kehostasi", "mehupaastota", eikä millään muullakaan tavalla syödä liian vähän. (Alkoholin ja tupakan voit toki hyvin skipata!) Sinulla ei ole mitään hätää. Munuaisesimaksasi, suolistosi ja muut elimesi poistavat elimistöstäsi tarpeettomia aineita ja mahdollisia myrkkyjä, sekä pitävät huolta aiheenvaihdunnastasi. Kaiken maailman paasto- ja detox-kuurit ovat huuhaata ja markkinointihölynpölyä, mitkä eivät auta sinua tai kehoasi mitenkään. Päinvastoin, syömällä liian vähän riski häiriintyneelle syömiselle kasvaa, tai mahdollinen jo valmiiksi vaikea suhde syömiseen todennäköisesti vaikenee entisestään.

happy-new-year-glitter-1.jpg

Kehosi ja terveytesi eivät tarvitse kieltoja tai kuureja. Sen sijaan ansaitset ja tarvitset riittävästi hyvää, monipuolista, hyvänmakuista ruokaa, riippumatta siitä vaihtuuko vuosi vai ei.

Jos tuntuu että suklaakonvehdit jo tulevat korvista ulos, voitko miettiä mitä voisit lisätä elämääsi sen sijaan että ajattelisit että ruokaa x tai ainetta y ei saisi syödä. Voisitko yrittää lisätä hieman kasviksia ja hedelmiä ruokavalioosi? Syödä enemmän hyviä rasvoja? Jättää viini väliin? Käydä kävelyllä jos kehosi kaipaa liikettä? Nukkua enemmän? Pitää itsestäsi huolta niin hyvin kuin ikinä osaat, ja muistuttaa itseäsi siitä että arvosi ihmisenä ei millään, millään, millään tavalla liity kokoosi tai painoosi?

Lempeää uutta vuotta toivottaen,

Monica

Joululahja itsellesi

Joulu lähestyy huimaa vauhtia, mikä minusta tuntuu ihanalta, stressaavalta, ja sitten aika ihanalta taas. Omiin joulusuunnitelmiini kuuluu jonkinlainen nukkumisen ennätys, kasa Kiss Kiss-karkkeja, ja että vihdoin saisin Oneironin luettua loppuun ja voisin aloittaa tämän kirjan.

Tiedän kuitenkin, että joulu on myös haastavaa aikaa monelle syömishäiriötä sairastavalle tai syömisen kanssa kamppailevalle. Miten suhtautua tähän kaikkeen ruokaan? Uskallanko kokeilla uusia juttuja? Mitä jos syön liikaa? Onko ok syödä suklaakonvehteja? Pitääkö kokea huonoa omatuntoa jos jouluna syö enemmän kuin tavallisesti?

2fcb4d58367c9deed37bc786f3097745--the-desk-best-gifts.jpg

Keräsin muutamia ajatuksia siitä, miten voisit pitää itsestäsi huolta ja viettää mahdollisimman kivan joulun, vaikka syöminen tuntuisikin haastavalta.

  • Hae tukea läheisiltä ihmisiltä, kerro heille jos sinulla on vaikeaa.
  • Syö säännöllisesti, älä jätä aterioita väliin tai syö liian vähän vaikka olisikin tulossa isompi ateria  tai olisit edellisenä päivänä syönyt enemmän kuin tavallisesti.
  • Harjoittele itsemyötätuntoa, ole itsellesi kiltti. Tee tietoisesti jotain hyvää itsellesi jokaisena joulun päivänä. Käy joulusaunassa, käperry viltin alle runokirjan tai hömppäsarjan kanssa, juo lasillisen skumppaa tai kupin oikeasti hyvää teetä, venyttele, nuku pitkään... Mikä ikinä toimii sinulle.
  • Muista että saat syödä, saat nauttia ruoasta. Mikään ruoka ei ole “paha”, vaan terveelliseen syömiseen mahtuu kaikenlaisia ruoka-aineita. On täysin normaalia ja tervettäkin syödä juhlapäivinä hieman enemmän ja eri tavalla kuin arkisin. 
  • Mikäli ahmit tai koet menettäväsi hallinnan syömisestä, älä rankaise itseäsi siitä tai rajoita syömistäsi seuraavana päivänä. Jätä tapahtunut taaksesi, jatka eteenpäin, ole itsellesi lempeä. Takapakit kuuluvat toipumisprosessiin, ja huomenna on uusi päivä.
  • Muista että jouluun kuuluu muutakin kuin ruokaa ja syömistä. Voitko saada iloa siitä, että näet läheisiä ihmisiä, nukut ja lepäät, pelaat Trivial Pursuitia (tai kerrot ettet todellakaan jaksa pelata sitä), annat tai saat lahjoja, lahjoitat pakettien sijaan jollekin vuohen tai koulupuvun, tai skippaat traditiot ja otat äkkilähdön etelään, Tallinnaan tai vaikka mummolaan? Mitä tarvitset tänä vuonna? Mitä voisit antaa itsellesi joululahjaksi, mikä tukisi juuri sinun hyvinvointiasi ja toipumistasi?

 

Rauhallista, levollista, iloista joulua toivottaen,

Monica

Häpeä ei ole tie terveyteen

Muutama viikko sitten sain ilokseni olla mukana Ylen:n jutussa, missä haastateltiin todella fiksua bloggaajaa, Ellen Strömbergia. Koska ette kaikki (ahkerasta kouluruotsiopiskelustanne huolimatta!) välttämättä jaksa lukea koko tekstiä ruotsiksi, ajattelin tiivistää keskeisimmät asiat myös suomeksi.

Ellen puhui aiemmin kesällä radiossa mm. kehomyönteisyydestä (body positivity) ja kehoaktivismista. Kommenteissa ihmiset kiittivät Ellenia tärkeästä puheenvuorosta, mutta toiset provosoituivat, kritisoivat ohjelmaa ja kirjoittivat, että kehomyönteisyys “yllyttää ylipainoon”.

Mutta miksi myönteinen suhde isompaan vartaloon suhde herättää tunteita? Mikä kehoaktivismissa provosoi? Suljetaanko todella kehoaktivismissa silmät sille, että ylipainoon liittyy terveysriskejä?

Ellen nostaa esille patriarkaalisen yhteiskunnan ja sen laihdutus-, laihuus- ja suoritusnormit. Tässä kontekstissa nainen joka on tyytyväinen itseensä eikä suostu suhtautumaan kehoonsa projektina rikkoo normeja ja sääntöjä. Ellen puhuu myös siitä, miten tärkeää on että erilaiset kehot ja ihmiset saavat näkyä (esim. mediassa ja somessa), jotta käsityksemme kauneudesta laajentuisivat. Lisäksi hän pohtii, miksi ylipäätään on niin tärkeää "näyttää hyvältä"? Miksi vartaloitamme arvioidaan ulkonäön perusteella, miksei niitä nähdä työvälineinä joiden avulla tehdään asioita? Pohdin artikkelissa myös tapoja, millä voisimme vähentää vartalofiksaatiota ja harjoittaa arjessa kehoaktivismia. Voisimmeko esim. kiinnittää huomioita siihen, miten puhumme omasta ja muiden kehoista? Voisiko (pieniä, harmittoman tuntuisiakin) ulkonäkökommentteja vähentää? Olen myös sitä mieltä, että meillä kaikilla on vastuu puuttua syrjintään ja ikäviin kommentteihin muiden painosta ja koosta.

Sanon artikkelin lopussa myös muutaman sanan terveydestä. Paino on vain yksi aspekti terveydestä. Psyykkinen terveys, itsestään huolehtiminen mm. ovat yhtä lailla tärkeitä osia terveyttä (kuten Ellen sen aika täydellisesti ilmaisi “En ehkä juokse maratonia. Mutta se, etten enää halua kuolla on mielestäni aika hiton terveellistä”). Lisäksi (kuten olen aikaisemminkin täällä kirjoitellut), painoon liittyvä syrjintä ja fat shaming eivät auta ketään parempaan terveyteen, päinvastoin. Painoon liittyvä syrjintä ja halveksunta ovat tutkimusten mukaan yhteydessä masennukseen, stressiin ja huonoon itsetuntoon sekä suurempaan todennäköisyyteen painon nousuun. Lisäksi ylipainoisia ihmisiä kohdellaan huonommin terveydenhuollossa, mikä ei tietenkään tue kenenkään terveyttä. Eli: Häpeä, syrjintä ja toisten ihmisten dissaaminen eivät todellakaan tee kenestäkään terveempää. 

Voisiko kehopositiivisuudesta (tsekkaa myös vaakakapina) olla sinulle hyötyä, iloa, apua? Rauhaa, huolenpitoa ja lempeyttä teille kaikille. <3

/Monica

Ingen enhörning

Idag i Hbl skrev jag en text om hur viktigt det är att lyssna på sin kropp och vila (något jag inte själv alltid heller varit så duktig på). Ingen av oss är en magisk enhörning, utan vi är alla människor som behöver tillräckligt mycket mat, sömn och vila för att leva och må bra. Det går kanske att lura sig själv och köra över sin kropp en tid, men i längden funkar det inte, inte för någon av oss.

Ta hand om er!

Kramar från hängmattan

/Monica