Tervetuloa luennolle itsemyötätunnon ja hyväksynnän roolista syömishäiriöissä!

Pidän ensi viikolla, ke 28.8 klo 17.30, luentoa ihanassa Etelän-Sylissä, aiheena Itsemyötätunto ja hyväksyntä syömishäiriöstä toivuttaessa. Tulen kertomaan siitä, miten myötätunto ja hyväksyntä liittyvät mielenterveyteen, syömishäiriöihin ja kehonkuvaan, sekä tutkimustiedon että oman kliinisen kokemukseni pohjalta. Luennolla keskityn paljon myös siihen, miten myötätuntoa itseä kohtaan voi harjoitella ja vahvistaa, ihan konkreettisesti. Pohdin myös, millaisia merkityksiä itsemyötätunnolla voi olla syömishäiriötä sairastavien läheisille. Puhun lisäksi hieman siitä, miten näitä teemoja voi lähestyä hoidossa.

Luento sopii siis sekä syömishäiriötä sairastaville, heidän läheisilleen, että alan ammattilaisille. Luento on maksuton, ilmoittautumiset uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi. Luento pidetään Etelän–SYLI:ssä (Kaapelitehdas), Tallberginkatu 1 (B-rappu, 4. krs).

Olet todella lämpimästi tervetuloa!

Pitkään sairastaneiden ryhmä 27.2 ja Läheisten ilta 28.2

Hei! Saan tällä viikolla olla mukana monessa Etelän-Sylin toiminnassa, tervetuloa mukaan sinäkin.

• Keskiviikkona 27.2 Pitkään sairastaneiden ryhmässä keskustelemme itsemyötätunnosta. Mitä se tarkoittaa, että kohtelee itseä hyvätahtoisesti, armollisuudella, ystävällisyydellä? Mitä se voisi tarkoittaa sinun elämässäsi?

• Torstaina 28.2 Läheisten avoimessa vertaistukiryhmässä keskustelemme sairaudentunnosta ja muutosmotivaatiosta - mitä sinä läheisenä voit tehdä?

Lämpimästi tervetuloa!

Monica

Maria och demonen - om ätstörningar hos vuxna

På Yle Arenan finns en väldigt fin och gripande dokumentär om Maria, 46 år, som lider av anorexi. Dokumentären heter Maria och demonen, och är gjord av Jan-Olof Svarvar. Jag rekommenderar den varmt, den lyfter fram viktiga ämnen som det tyvärr inte talas så mycket om: långvariga ätstörningar, och ätstörningar hos vuxna. Ätstörningar är vanligast hos ungdomar och unga vuxna, vilket gör att en stor del av både forskning och behandling är inriktad och baserad på denna grupp. Men ätstörningar drabbar också äldre vuxna, och det är jätteviktigt att även detta lyfts fram. Ätstörningar i vuxenålder kan handla om att en insjuknat i yngre ålder och att sjukdomen fortsatt; att en tidigare insjuknat och tillfrisknat, men sjukdomen blossar upp igen; eller att en insjuknar för första gången i vuxenålder. Svåra livshändelser, livsförändringar,  kroppens förändringar i samband med t.ex. att få barn eller då en blir äldre är exempel på faktorer som kan påverka eller utlösa insjuknandet. 

Bild: Olof Film

Maria och demonen skildrar skickligt och finstämt anorexins ambivalens, smärtsamhet och komplexitet. Att veta, förnuftsmässigt, vilka förändringar som behövs för att bli frisk, och hur svårt det kan vara att tillämpa denna vetskap på sig själv. Att vilja bli frisk, och samtidigt vara livrädd för det. Svårigheten att bryta inrutade och kanske också tvångsmässiga vanor, även om en vill. Men också hoppet, kämparglöden, att resa sig upp, om och om igen. Maria beskriver också många av de psykologiska aspekter jag skrivit om tidigare: rutiner, tvångsmässighet, behov av kontroll, och hur sjukdomen nästlat sig in i hennes upplevelse av sig själv. Hon beskriver även personlighetsdrag, vilket vi vet att har ett samband med risken för att insjukna i ätstörningar , och även kan påverka tillfrisknandeprocessen. Även traumatiska händelser är riskfaktorer för att insjukna.

Dokumentären visar också hur tung och svår denna sjukdom ofta är för hela familjen, och samtidigt vilket oerhört värdefullt stöd familj och nära är. Trots det svåra och smärtsamma, finns det också mycket hopp och värme i filmen. Jag önskar Maria och hennes familj allt gott, och skickar så gott jag kan ljus, värme, hopp och styrka härifrån Helsingfors upp till dem i Vasa.

/Monica

ps Tekstitys myös suomeksi!

Kirjavinkki - Pysäytä tunnesyöminen

Ystäväni ja kollegani Katarina Meskasen kirja "Pysäytä tunnesyöminen" on ilmestynyt! Lämmin suositus kaikille, jotka pohtivat tunteidensa ja syömisensä yhteyttä, etsivät ulospääsyä laihduttamisen ja ylensyömisen noidankehästä, ja etsivät sallivampaa, lempeämpää suhtautumista itseensä, tunteisiinsa ja syömiseensä. Nämä ovat niin hurjan tärkeitä, olennaisia teemoja, ja tuntuu tosi hienolta voida nyt vinkata tästä kirjasta omille asiakkaille, potilaille ja juuri sinulle joka ehkä luet tämän.

"Kirja tarjoaa ymmärtävän lähestymistavan tunnesyömisen syihin sekä paljon omakohtaista pohdittavaa. Samalla se antaa runsaasti konkreettisia, ratkaisukeskeisiä harjoituksia sekä täydennettäviä liitteitä, kuten itsehavainnointilomakkeen ja tunteiden lokikirjan."

Olen tosi iloinen ja ylpeä, että olen itsekin saanut olla mukana pienessä osiossa kirjassa. Kirjoitan muutamia ajatuksia kehonkuvasta, mm. itseäsi kannustamisesta, kehopuheeseen vaikuttamisesta sekä näkökulman vaihtamisesta.

Voit tilata kirjan tästä!

Lempeitä lukuhetkiä ja syvempää itseymmärrystä toivottaen <3

/Monica

Minä ja muut - syömishäiriö ja sosiaaliset suhteet

Toissapäivänä sain ilokseni olla mukana Etelän Sylin pitkään sairastaneiden illassa keskustelemassa syömishäiriöstä ja sosiaalisista suhteista. Syntyi tärkeää keskustelua tärkeästä aiheesta, ja olen tosi kiitollinen että sain mukana olla kuuntelemassa ja oppimassa.

Sosiaaliset suhteet kuuluvat ihmisyyden tärkeimpiin asioihin. Meillä ihmisillä on syntymästä asti sisäänrakennettu tarve kiintymykselle, turvalle, läheisyydelle ja hyväksynnälle. Meistä tulee me suhteessa muihin ihmisiin, ja ihmissuhteet (kuten suhde eläimiinkin) voivat antaa meille turvaa, iloa ja yhteenkuuluvuutta.

Syömishäiriö ja ihmissuhteet liittyvät usein toisiinsa. Ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat voivat vaikuttaa syömishäiriöön sairastumiseen. Tiedetään, että esimerkiksi koulukiusaaminen, perheongelmat, yksinäisyys tai traumaattiset kokemukset voivat lisätä riskiä sairastua syömishäiriöön.

Syömishäiriö vaikuttaa usein myös ihmissuhteisiin. Syömishäiriöoireisiin liittyy monesti salailua, häpeää ja vetäytymistä, mikä voi johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyteen. Syömishäiriö sitoo usein myös paljon energiaa ja aikaa, jolloin voimavaroja jää vähemmän esim. kavereille, hengailulle, hauskanpidolle, perheen ja sukulaisten tapaamiselle. Sosiaaliset tilanteet joihin liittyy ruokaa ja syömistä voivat myös tuntua niin haastavilta, että niitä välttää. Kehonkuvaan liittyviin ongelmiin, energian vähenemiseen ja hormonitasapainon häiriintymiseen liittyy usein myös seksuaalista haluttomuutta ja/tai vetäytymistä intiimistä suhteista. Läheiset ihmiset saattavat lisäksi kokea hämmennystä, pelkoa, huolta, avuttomuutta, syyllisyyttä ja turhautumistakin syömishäiriön edessä, mikä voi vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteesiin.

Toisaalta läheiset ihmiset ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat usein varsin tärkeitä toipumisprosessissa. Perhe, ystävät ja kumppani voivat antaa tukea, kuunnella ja tukea hoitoon hakeutumisessa. Perheellä ja läheisillä on myös usein tärkeä rooli hoidossa. Tärkeää on kuitenkin tietenkin muistaa, että läheiset eivät ole hoitohenkilökuntaa. Toinen tärkeä rooli mikä läheisillä on, onkin auttaa pitämään kiinni “tavallisesta elämästä”, maailmasta syömishäiriön ulkopuolella. Ystävien ja sisarusten kanssa voi tehdä ihan muita asioita, pitää hauskaa, harjoitella tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen, tai vain olla yhdessä.

Uskallatko pyytää apua ja tukea läheisiltäsi kun tarvitset sitä? Muistathan, että olet tuen ja yhteenkuuluvuuden arvoinen? Että ansaitset tulla kuulluksi? Että voit ottaa tukea vastaan ystäviltäsi, kumppaniltasi ja perheeltäsi, ja toisessa yhteydessä sitten tukea, auttaa ja kuunnella heidän murheitaan?

Myös Syömishäiriöliitto tarjoaa monenlaista sosiaalista tukea sekä syömishäiriöön sairastuneille että heidän läheisilleen. Chatissa voit keskustella anonyymisti, tai voit saada sähköpostivertaistukea. Alueelliset jäsenyhdistykset järjestävät paljon vertaistukitoimintaa. Etelän Syli järjestää mm. vertaiskaveritoimintaa, erilaisia keskustelu- ja vertaistukiryhmiä ja perjantailounasta.

Et ole yksin. <3

/Monica

Keskustelua pitkäaikaisista ja vaikeista syömishäiriöistä

Tänä vuonna olen pohtinut pitkäaikaisia ja vaikeita syömishäiriöitä paljon. Kirjoitan psykoterapeuttikoulutukseni lopputyön pitkäaikaisen ja vaikean anoreksian psykoterapeuttisesta hoidosta. Lisäksi olen työssäni HUS:in Syömishäiriöyksikössä ollut mukana kehittämässä PISARA-projektia: uutta hoitomallia ihmisille, jotka sairastavat pitkäaikaista anoreksiaa.

Tulen kirjoittamaan lisää tästä aiheesta tänne blogiin paremmalla ajalla, mutta näin alkuun haluaisin vinkata kahdesta aiheeseen liittyvästä tilaisuudesta mihin tulen syksyn aikana osallistumaan:

• Tervetuloa huomenna, ma 4.9.2017 klo 17-18, kuulemaan ja keskustelemaan kun sairaanhoitaja Minna Anttonen ja minä kerromme PISARA:sta Etelän-SYLI:ssä, Kaapelitehtaalla Helsingissä.
• Tervetuloa myös pitkään sairastaneiden iltaan 28.11.2017 klo 18.20 Etelän-SYLI:ssä, missä pohdimme yhdessä miten säilyttää toivo ja positiivisuus sekä pitää huolta omasta jaksamisestaan, kun syömishäiriö pitkittyy.

Jos aihe koskettaa sinua tai läheistäsi olet todella lämpimästi tervetullut.

/Monica

Miehetkin sairastuvat syömishäiriöihin

Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli juttu miesten ulkonäköpaineista ja kehonkuvaongelmista, missä sain olla pienessä roolissa mukana asiaa kommentoimassa. Miesten kehonkuvaan ja syömiseen liittyvät ongelmat ovat tärkeä aihe, josta onneksi viime vuosien aikana ollaan alettu puhua yhä enemmän. Perinteisesti, syömishäiriöt on nähty “naisten ja tyttöjen ongelmina”, vaikka myös miehet kärsivät kehonkuvaongelmista, ja arvioiden mukaan noin 10-15% syömishäiriöitä sairastavista ihmisistä ovat miehiä. Mielikuva syömishäiriöistä naisten sairauksina on ongelmallinen ja huolestuttava. Se on tarkoittanut, että mm. tautiluokitukset ja diagnostiset kyselyt on kehitetty naisten lähtökohdista, ja että valtaosa tutkimustiedosta perustuu naisiin ja tyttöihin. Poikien ja miesten syömis- ja kehonkuvaongelmia tunnistetaan huonommin kuin tyttöjen ja naisten, myös kouluissa ja terveydenhuollossa. Miesten syömishäiriöihin liittyy enemmän stigmaa ja usein häpeääkin, ja kynnys hakea apua on pojilla ja miehillä korkeampi kuin naisilla. Kun ajattelen omia potilaita ja asiakkaitani, 10-15% heistä eivät todellakaan ole miehiä, vaikka toki välillä vastaanotolle tulee miehiä ja poikiakin. Onkin arvioitu, että poikien ja miesten syömishäiriöitä alidiagnosoidaan enemmän kuin tyttöjen ja naisten. Tämä on vakava asia sillä tiedetään, että varhainen avun saaminen voi olla yhteydessä nopeampaan toipumiseen ja parempaan ennusteeseen. Miehet ja pojat voivat myös kokea ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteita hoidossa, jos valtaosa muista potilaista ovat naisia.

Jokainen syömishäiriöitä sairastavat ihminen ovat tietenkin yksilö, riippumatta sukupuolestaan. Keskimäärin löytyy kuitenkin eroja miesten ja naisten oirekuvien välillä. Syömishäiriöistä ja kehonkuvaongelmista kärsivät miehet kokevat esim. useammin tyytymättömyyttä lihaksiinsa ja/tai harrastavat liiallisesta tai pakonomaistakin urheilua ja treenaamista. 

Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa. sukupuolesta, iästä, etnisyydestä ym riippumatta. Tärkeää olisi, että tietoisuus miesten syömiseen ja kehonkuvaan liittyvistä ongelmista lisääntyisi, jotta apua tarvitsevat pojat ja miehet saisivat sitä. Tarvitaan myös parempia mittareita, jotta miesten syömis- ja kehonkuvaongelmia voitaisiin arvioida osuvammin ja hoitoa suunnitella sen mukaisesti.  “Eating disorders don’t discriminate” (syömishäiriöt eivät syrji), joten avunsaanninkaan ei kuuluisi tehdä sitä.

/Monica

Evidensbaserad vård av ätstörningar?

Idag skrev jag en kolumn i Hbl om varför vi behöver forskning och vetenskap, och hur viktigt det är att vi förstår hur kunskap formas och omformas. Jag håller med mig själv, men jag är också medveten om att det inte är lätt och att absoluta svar sällan finns. Detta är inte minst sant vad gäller forskning om psykiatrisk vård och psykoterapi. 

Människor med ätstörningar och deras anhöriga undrar förståeligt nog ofta vilken den bästa behandlingen är. Det är en svår fråga, och som även beskrivs här är det mycket vi ännu inte vet. I korthet kan sägas att vi vet att familjebaserad terapi ofta är välfungerande i vården av barn och ungdomar med anorexia nervosa. I vården av bulimia nervosa och hetsätstörningsstörning finns belägg för att kognitiv beteendeterapi (KBT) och interpersonell terapi ofta leder till goda resultat. Det är förstås också individuellt vad som passar vem, och därför måste vi alltid utgå från individens unika situation och behov. Trots att de flesta får hjälp, börjar må bättre och blir friska, blir ca 10-20% av personer med ätstörningar tyvärr inte friska utan sjukdomen fortsätter som svår och långvarig. Många får alltså inte tillräcklig hjälp av de bästa behandlingsformer vi har idag. Därför måste vi fortsätta utveckla bättre vårdmodeller, och också testa dem i vetenskapliga studier. Det är inte patienterna som ska anpassa sig till vårdmodellerna, utan vården som ska utvecklas för att allt bättre erbjuda patienter det de behöver.

Ta hand om dig, och våga söka vård om du behöver den. Du är värd att få hjälp och du är värd att må bra.

/Monica Ålgars

Syömishäiriöiden itsehoito ja Irti ahminnasta

Torstaina (27.4) olen menossa Potilaan oikeuksien päivälle pitämään luennon syömishäiriöiden nettipohjaisesta itsehoidosta (och samma på svenska). Voisin siis vinkata täälläkin Mielenterveystalon Irti ahminnasta-itsehoito-ohjelmasta! Ahmintahäiriö (binge eating disorder, BED) on tavallisin syömishäiriö, johon sairastuu jopa 3,5% väestöstä. Laajemmin määritellyt samankaltaiset vaikeudet (kuten syömisen rajoittamisen ja ahminnan noidankehä, tunnesyöminen ja “jojo-laihdutus”) ovat varmasti paljon tavallisempia. Tapaan työssäni ihmisiä jotka kamppailevat näiden ongelmien kanssa, ja tiedän miten paljon aikaa ja voimia jatkuva tuo syömisen rajoittamisen ja ahminnan noidankehä vie, ja miten paljon se vaikuttaa elämään.

Onneksi apua on saatavilla. Syömisongelmien tunnistaminen mahdollisimman aikaisin, varhainen puuttuminen ja avun saanti on tärkeää ja parantaa ennustetta. Tutkimuksissa on todettu, että kognitiivinen käyttäytymisterapia on tehokas ahminnan hoitomuoto. Lyhyesti ilmaistuna kognitiivinen käyttäytymisterapia perustuu ideaan, että ajatukset, tunteet ja toiminta koko ajan ovat yhteydessä toisiinsa, ja vaikuttamalla yhteen niistä voit vaikuttaa "koko systeemiin" ja vointiisi, sekä löytää keinoja ja työkaluja kohti muutosta. Tiedetään myös, että itsehoito voi olla tehokasta ahminnan hoidossa. Itsehoito voi vähentää ahmintojen määrää ja muita syömishäiriöoireita.

Mielenterveystalon Irti ahminnasta-ohjelma (Bli fri från hetsätning) perustuu juuri kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja sisältää teemoja kuten säännöllinen syöminen, rento liikunta, ajatusmallit ja ajatusansat, tunteet ja tunnesyömine, itsetunto ja itsestään huolehtiminen, mielialan ja stressin säätely, sekä tietoinen läsnäolo ja tietoinen syöminen. Vinkkaan siitä usein omille asiakkailleni, joten ajattelin vinkata siitä myös täällä. Pidempi versio on muuten myös saatavina kirjana, Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan, jota voin myös lämpimästi suositella.

Ihanaa viikkoa, pitäkää huolta itsestänne.

/Monica Ålgars

DKT syömishäiriöiden hoidossa

Tällä viikolla olen viettänyt kaksi varsin innostunutta päivää psykoterapiakoulutuksemme seminaarissa dialektisesta käyttäytymisterapiasta (DKT). Olen ollut kiinnostunut DKT:sta opiskeluajoistani lähtien, ja se olikin yksi syy miksi aikoinaan lähdin Yhdysvaltoihin vaihtoon, DKT:n perustajan Marsha Linehanin kotiyliopistoon. DKT kehitettiin alunperin epävakaan persoonallisuuden hoitoon, mutta sitä käytetään myös syömishäiriöiden hoidossa. 

Keskeistä DKT:n hoitofilosofiassa on dialektisuus. Dialektinen suhtautuminen tarkoittaa, ettei nähdä totuuksia absoluutteina eikä maailmaa musta-valkoisena, vaan pyritään katsomaan asioita monesta näkökulmasta. Kaksi asiaa voivat olla totta yhtä aikaa. Keskeistä hoidossa on tasapaino/synteesi hyväksynnän ja muutoksen välillä. Jotta voimme tavoitella muutosta, meidän pitää ensin (tai jopa samaan aikaan!) pysähtyä ja hyväksyä tilanne, itsemme, tunteemme. Keskeinen taito hyväksynnän edistämisessä on tietoinen läsnäolo. Lisää tietoa DKT:sta löydät mm tästä.

Olen pohtinut omia asiakkaitani/potilaitani paljon näiden päivien aikana. Syömishäiriöissä on tavallista, että suhde syömishäiriöön ja toipumiseen on hyvin ristiriitainen. Toisaalta saattaa olla todella väsynyt syömishäiriöön ja tunnistaa sen lukuisia kielteisiä vaikutuksia omaan elämään, sekä toivoa itselleen helpotusta ja paremman elämän. Samaan aikaan voi pelätä muutosta ja syömishäiriöstä luopumista, sekä tuntea itsensä keinottomaksi muutostavoitteiden edessä. Kumpikin puoli on totta, yhtä aikaa. DKT antaa työkaluja molempien näkökulmien hyväksyntään, ja hyväksynnän kautta myös muutos voi mahdollistua. DKT:n avulla voi myös oppia uusia taitoja mm. tunteiden säätelyyn ja ahdingon sietämiseen. Tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen, kohtaaminen ja säätely on usein haastavaa ihmisille joilla on syömishäiriö. Näiden taitojen vahvistaminen on keskeistä toipumisprosessissa. 

Odotan innolla, että pääsen lukemaan ja oppimaan DKT:sta vielä enemmän, sekä hyödyntämään sitä asiakastyössäni. 

/Monica Ålgars